Tytöillä oli viimeiset hetket kotona. Uusi kämppäkin oli jo valmiina, he muuttaisivat isoon taloon lähelle yliopistoa muutaman muun nuoren kanssa.

Mira ei voinut päivisin nähdä perhettään kovin paljon auringon takia, mutta öisin hän yritti hyvittää menetetyn yhteisen ajan siivoamalla taloa, jota ketään muu ei ehtinyt tehdä vauvan vaatiman huomion takia.

Emilia oli välillä yksinäinen, kun Miran vuorokausirytmi oli täysin päinvastainen kuin hänen omansa. Emilia miettikin usein, uskaltaisiko herättää Miran, mutta päätti aina kuitenkin antaa Miran olla rauhassa. Vielä joku päivä hän vannoi laittavansa Miran kahviin antivampiriinia, jotta saisi siskonsa takaisin ja voisi jatkaa normaalia elämäänsä.

Aina auringon laskettua siskoksilla oli aikaa muutama tunti jutella. Emilia yritti aina saada Miran luopumaan yöllisestä elämästään vedoten mitä kummallisempiin juttuihin, kuten Miran jälkikasvuun, joka voisi periä vampirismin. Mira tiesi silti aivan hyvin, että se ei ole periytyvää, ja vaihtoi puheenaiheen Emilian päivän tapahtumiin.

Emilian mennessä nukkumaan Mira lähti hakemaan iltapalaa läheiseltä lenkkipolulta. Siellä oli aina joku yksinäinen nuori itkemässä menetetyn rakkautensa perään, ja he olivat äärettömän helppoja uhreja. Tälläkin kertaa Mira löysi Goottiloiden pojan penkiltä istumassa ja jo pieni myötätunnon osoitus sai pojan luottamaan Miraan.

Hyvin pian Mira oli taas hypnotisoimassa poikaa, joka ei ymmärtänyt mitä oli tapahtumassa. Herkullisen aterian jälkeen Mira palasi kotiinsa kylläisenä ja elinvoimaisena.

Miraa odotti kotona kuitenkin kuivakka yllätys. Pojan isä, Goottilan vanhaherra, oli hipsinyt sisään tuntemattomasta syystä. Kuten arvata saattaa, Mira ei voinut vastustaa kiusausta, sillä Goottiloiden suvun veri oli aika maukasta. Eipä ainakaan tämä kyylä-pappa juoksisi päivällä häiritsemässä kunniallisten kaupunkilaisten kaukoputkeilua enää, niin kuin oli tähän päivään mennessä aina tehnyt.

Muu perhe oli myös herännyt vieraan tuloon ja yllättynyt nähdessään Miran kaulailemassa vanhan miehen kanssa. Pikkuhiljaa heille valkeni, mikä Mirasta oli oikein tullut, mutta vaikka he eivät ääneen mitään sanoneetkaan, olivat he onnellisia, kun tiesivät tuon hirviön lähtevän seuraavana päivänä yliopistolle. Ties mitä hän olisi vauvallekin nälissään tehnyt?

Aamulla Mira yritti vielä todistaa olevansa edelleenkin se sama kiltti tyttö, eikä mikään verenhimoinen vampyyri. Niinpä hän söi kiltisti perheen kanssa aamupalaa. Emilia oli oikein tyytyväinen, mutta Marga-Reetta käyttäytyi kummallisesti, aivan kuin olisi vierastanut Miraa.

Pikku-Ekenedilichukwun oli aika kasvaa vielä taaperoksi ennen tyttöjen lähtöä. Emilia auttoi häntä, ja tuloksena olikin oikein komea poika. Posket olivat ehkä hieman suuret ja silmät oli selvästi isältä, mutta tämä poika tulisi vielä valloittamaan maailman!

Emilia opetti pienokaisen vielä puhumaan, jotta tämä saisi aina tahtonsa läpi. Ja tietenkin siksi, että Emilia saisi puhua puhelimessakin tämän kanssa.

Sen jälkeen olikin aika jättää perhe taakseen, lähteä uuteen kotiin ja kasvaa nuoreksi aikuiseksi. Emilian ulkonäkö ei paljoa muuttunut, mutta Mira pääsi saman tien vaihtamaan ulkonäköään. Tervetuloa uusi ja riehakas opiskelijaelämä!