Viimeinkin- kröh kröh- jaksan tehdä kolmannen osan, vaikka koneelta löytyisi juttua vaikka kymmeneen.

-------------------------------------------------------------------------------------------

Emilia oli huomannut siskossaan jotain kummaa. Hän ei voinut olla ihmettelemättä, kun Mira meni joka aamu auringon noustessa nukkumaan. Hän ei silti uskaltanut kysyä mitään, vaikka he jakoivatkin kaikki ilot ja murheet toistensa kanssa. Eihän Miran asiat kovin huonosti voimeet olla, sillä hän meni aina nukkumaan leveä hymy kasvoillaan?

Näin ollen Mirasta ei ollut Emilialle oikein seuraa päivisin. Emilia kiintyikin yhä enemmän äidin paisuvaan masuun, jossa asusteli pikkusisko tai -veli. Emilia  mietti kyllä usein leperrellessään vauvalle, että eikö se saa mitään traumoja äidin kaamean värisestä asusta.

Emilia joutui nykyään juoksemaan yksin koulubussiin aamuisin, sillä Mira ei suostunut heräämään aamuisin enää ollenkaan, vaan valitteli olevansa flunssassa. Emilia ei kuitenkaan uskonut siihen. Hänellä oli omat epäilyksensä totuudesta. Koulun jälkeen hän haki usein tietoa netistä, ja arveli tietävänsä syyn Miran auringonvalo-allergiaan.

Äidistä ei ollut myöskään ihmettelemään Miran vointia, hänellä kun meni kaikki aika tarpeiden ylläpitoon vauvan kasvaessa. Hän ei edes tiennyt, että Mira oli päivisin kotona. Äidin mennessä nukkumaan taas kerran, tuli isä kotiin huonojen uutisten kera. Hän oli saanut alennuksen töissä tehtyään väärän valinnan. Perheelle se ei ollut haitaksi, mutta mammonatavoitteiselle isälle se oli kova pala, eikä hänkään murheiltaan huomannut Emilian huolia.

Emilia alkoikin kehittää taitojaan muun tekemisen puutteessa. Hän innostui eniten ruoanlaitosta, ja leipoi usein muutenkin pyöreälle äidilleen herkullisia kakkuja ja piiraita. Isä oli myös innoissaan Emilian taidoista, sillä hän tykkäsi syödä murheisiinsa, vaikka ne alkoivatkin jo helpottaa, kenties myös Emilian kakkujen ansiosta.

Pimeän tultua oli Miran taas aika herätä. Hän tunsi olonsa todella kummalliseksi noustessaan arkustaan. Häntä huimasi hieman, ja hän päätti mennä ulos haukkaamaan raitista ilmaa, ja sen jälkeen syödä jotain. Kai se olo siitä parantuisi.

Alakertaan päästyään Mira törmäsi Emiliaan, joka ei vielä uskaltanut kysyä Miralta mitään. He olivat innoissaan nähdessään toisensa pitkästä aikaa. Mira kertoi lähtevänsä ulos ja pyysi Emiliaa mukaansa. Emilia sanoi, ettei ehtisi juuri nyt, kun tv:stä tuli juuri mielenkiintoinen dokumentti kolmipäisistä kissoista, mutta ehkä joskus toiste.

Mira käveli läheiselle lenkipolulle, mutta vähän ajan päästä hänelle tuli entistä kaameampi olo. Häntä palelsi ja pyörrytti. Hän mietti olisiko viisainta lähteä kotiin jo, jos hän olikin kipeä, mutta jokin vaisto käski hänen jatkaa eteenpäin.

Hyvin pian hän pääsi vanhan tutun laiturin ja uimalammen luokse. Hetken katseltuaan paikalle tuli sossutäti iltakävelyllään. Miralle tuli todella outo olo ja hän kuuli korvissaan sydämenlyönnit, mutta ne eivät varmasti olleet hänen omansa. Ennen kuin Mira huomasikaan, hän oli naisen edessä ja puheli outoja sanoja. Nainen oli kuin hypnoosissa.

Mira katseli hetken sossutädin silmiin, ja huomasi, ettei nainen ollut tässä maailmassa sillä hetkellä. Hänen päässään kuului yhä sydämenlyönnit, jotka hän havaitsi olevan sossutädin. Verisuonten ääni pauhasi hänen päässään. Mira ei voinut mitään, kun hän hyökkäsi sossutädin kaulaan ja puri kahdella terävällä kulmahampaallaan reiät naisen kaulavaltimoon. Juodessaan verta hän huomasi olonsa parantuvan huimaa vauhtia. Mira ei malttanut millään lopettaa ennen kun sossutäti alkoi kylmetä ja tuntua veltolta.

Havahduttuaan sossutäti juoksi kiljuen pois paikalta. Hän näytti hieman kalpealta ja voimattomalta, mutta eiköhän hän tuolla vauhdilla kotiin selviytyisi, ajatteli Mira tyytyväisenä ja kylläisenä, hieman hämmästellen äskeisiä tapahtumia.

Mira käveli takaisin kotiinsa tyynen rauhallisesti ja löysi Emilian soittamasta pianoa. Hän pyysi Emiliaa livahtamaan kanssaan ulos. Siskokset olivat iloisia saadessaan taas viettää toistensa kanssa aikaa, ja he päättivät mennä uuteen baariin juhlimaan ystäviensä kanssa. Heidän pitäisi vain päästä ulos vanhempien huomaamatta, mikä ei olisi kovin vaikea tehtävä.

He pyysivät myös ystäviä mukaan niin paljon, että portilla odotti lopulta kaksi autoa. He joutuivat vielä eri autoihin, mutta ei muutaman minuutin ero heidän juhlamieltään sammuttanut!

Emilia valitsi takimmaisen auton, joka ei ehkä ollut ihan paras valinta. Ratin takana oli nimittäin vampyyri..

Mira meni taas parhaan koulukaverinsa, Luciferinan kanssa samaan autoon. He eivät olleet nähneet pitkään aikaan, joten  juteltavaa riitti.

Hurjan juhlimisen jälkeen Mira hoippui kotiin. Emilialle kävi vähän huonommin, sillä poliisit saivat auton, jossa hän oli matkustanut, kiinni. Luciferina taas oli tuntenut kaupungin ja kaahannut tyylikkäästi poliisia pakoon.

Äreä poliisi toi Emilian kotiovelle saakka ja piti kunnon läksytyksen niin Emilialle kuin äidillekin. Sen jälkeen poliisi jäi katselemaan naulakkoa heidän eteiseensä.

Välikohtauksen jälkeen Marga-Reetta vain halasi Emiliaa ja käski hänen mennä nukkumaan. Taisi olla synnytys lähellä, kun noin oudosti käyttäytyi.

Mira oli myös menossa juuri nukkumaan, mutta ennen sitä vessassa käydessään aurinko ehti yllättää hänet. Hän tunsi ihonsa polttelevan, mutta yritti kestää sitä, sillä hän oli iloinen nähdessään välillä kauniin auringonpaisteen.

Mira juoksi vielä sanomaan Emilialle heihei, kun Emilia oli lähdössä kouluun muutaman minuutin yöunien jälkeen. Emilia katseli siskonsa sauhuamista, ja suostutteli Miraa tulemaan välillä kouluun. Mira ei tiennyt selviäisikö hän elävänä kouluun tai kotiin, mutta hän ei keksinyt mitään syytä miksi ei lähtisi, paitsi krapula, mutta sehän Emiliallakin oli. Hänen oli pakko siis suostua henkensä uhalla.

Emilia hurrasi itsekseen, mutta mietti samalla olikohan se ihan hyvä idea, mutta juoksi silti Miran perässä tyytyväisenä koulubussiin.

-------------------------------------------------------------------------------------------------------