Eräänä iltana pidettiin perinteinen viikottainen kokous, jossa kaikki kertoivat kuulumisiaan ja mietittiin yhteisiä asioita. Kokouksen ollessa lopuillaan, Emilia ilmoitti, että hän ja Mira aikovat muuttaa pois. Kysymykset sinkoilivat ilmassa, mutta Emilia sanoi vain, että heidän tilanteensa vaatii nyt erilaista asumismuotoa.

Muutto hoidettiin jo seuraavana aamuna. He muuttivat asuntolaan, jossa on paljon väkeä ympärillä. Mira ja Emilia sai kumpikin oman pienen huoneen, jonka kumpikin sisusti parhaansa mukaan ahtaen pieneen tilaan kaiken tarvitsemansa.

Tytöt toivat mukanaan myös upean pokeripöydän, johon riitti aina jonoa. Nopeasti talon asukkaat myös tutustuivat uusiin tulokkaisiin ja kaikkien kanssa oltiin vähintään kavereita.

Mira tosin huomasi vain nälkänsä yltyvän kuullessaan niin monien herkullisten verisuonten tykyttävän asukkaiden ruumiissa. Iltapala hoitui aina väijymällä vessassa, aina sinne tuli joku keskellä yötä piikittämään itseään, oksentamaan tai jotkut jopa ihan vain oli hätä yllättänyt keskellä yötä.

Emilia oli myös löytänyt hyvän harrastuksen, jolla hän tienasi vähän rahaa itselleen, ottamalla käyttöön käytävässä kauan käyttämättömänä lojuneen kampaajantuolin. Hän ei ihmetellyt yhtään asiakkaansa kalpeutta ollessaan työn touhussa. Emilia luuli Miran parantuneen ja lopettaneen kokonaan verenjuonnin ja muiden tartuttamisen. Sisimmässään hän tiesi, ettei se ollut mahdollista, Mira olisi jo kuollut muuten, mutta hän uskotteli itselleen aivan toista.

Mira janosi verta niin paljon, että hänen oli välillä noustava kesken päivääkin juomaan hänen elämän eliksiiriään. Välillä sopivia uhreja oli vain Emilian lähettyvillä, mutta Mira hyökkäsi vasta kun Emilia käänsi päänsä. Hän oli oppinut salaamaan toimintansa todella hyvin, vaikka se oikeastaan hävetti Miraa, sillä hänen ja Emilian välillä ei ollut ikinä ennen ollut mitään salaisuuksia.

Yhä useammat talon asukkaista kuuluivat jo yön lapsiin, ja he janosivat myös ravintoa itselleen. Talossa oli jo monta vampirismin levittäjää. Olisi vain ajan kysymys, koska vampirismi leviäisi epidemiaksi asti kampuksella ja sitä kautta Kaunialaan.

Vampyyriyhdyskunnalla oli vain pieni ongelma päivänvalon kanssa. Niinpä auringossa kärventyvien nuorten oli jäätävä kotiin ja luennoilla kävi hyvin vähän ihmisiä.

Emilian epäilykset heräsivät vasta, kun hän todella tajusi olevansa vampyyrien ympäröimä. Kun hän meni suihkuun, hän näki ympärillään vain kalpeita kasvoja..

Kun hän teki läksyjä, hänen vieressään jutteli ja söi kalpean ihon peittämiä hirviöitä, jotka piiloutuivat varjoihin auringon tullessa sisään ikkunoista..

Kaikki vieraat, jotka sattuivat kulkemaan talon ohi pimeällä, jäivät vampyyrien uhreiksi. Talosta liikkui hurjia huhuja, eikä turhaan. Selviytyneet muuttivat pois ja uusia tietämättömiä tai uhkarohkeita muutti taloon, jonka asunnot olivat halpoja kuin mitkä.

Talon sisällä vallitsi kuitenkin melko rauhallinen tunnelma. Vampyyrit olivat ystäviä toisilleen ja elivät normaalia elämää. He tiesivät myös, että Emiliaan ei kosketa, tapahtui mitä tahansa.

 Mira ja Scully viettivät aikaansa yhdessä yhä enemmän ja he viihtyivät muiden vampyyrien seurassa paremmin kuin tavallisten ihmisten seurassa.

Talossa oli valitettavasti vampyyrien myötä yksi aikapommi. Ollessaan liian kauan auringossa he kärventyivät ja kuolivat, mutta joskus harvoin he myös syttyivät tuleen. Vampyyriparatiisissa eloa ei kestänyt kauan, kun eräs yksinkertainen poika syttyi tuleen, ja juoksi sisälle hakemaan apua, jolloin talo syttyi liekkeihin.

Hyvin pian paikalle juoksi väkeä, mutta liian myöhään, nuori vampyyripoika oli jo viikatemiehen oma.

Onnettomuus ei loppunut vielä siihen, sillä poika oli saanut sytytettyä myös ruokalähetin tuleen, joka nyt muiden kirkuessa paniikissa, varmana kuolemastaan sätki maassa.

Tulen levitessä taloon Mira haki palosammuttimen ja epätoivoinen ilme kasvoillaan yritti sammuttaa lieskoja Emilian kutsuessa palokuntaa viereisessä huoneessa.

Viikatemiehellä oli hommia kun vampyyrejä paloi tuhkaksi ripeään tahtiin. Emiliakin ehti jo syttyä tuleen, mutta onneksi hän ei ollut vampyyri, ja paloi huonosti. :)

Emilia järkyttyi pahasti. Hänelle oli jo shokki nähdä kavereiden kuolevan silmien edessä, mutta omien varpaiden sauhutessa hän oli vähällä pyörtyä järkytyksestä. Tämä kaikki oli hänelle liikaa. "Tämänkö takia muutimme rauhallisempaan paikkaan ihmisten lähelle", hän mietti itku kurkussa.

Scully riensi Miran luokse lohduttamaan tätä heti kuultuaan tapahtuneesta. Miran oli helpottavaa itkeä luottamansa miehen olkapäätä vasten, vaikka häntä yleensä hävetti itkeä muiden nähdessä.

Emilia-raukan poikaystävä oli juuri kotonaan käymässä Kaunialassa, joten Emilia tyytyi purkamaan tuskaansa juttelemalla ohi kävelevälle pingviinille.

Scully päätti jäädä yöksi, jotta Miran olisi helpompi nukkua. He menivät keittiöön ja puhuivat monta tuntia kaikesta maan ja taivaan välillä saadakseen ajatukset pois kauheista asioista.

Aamuyöstä Emilia tuli keittiöön ja sanoi, että oli vähän ajatellut. "Tee minusta vampyyri." Hän sanoi. Miralla loksahti suu auki. Emilia oli aina vihannut vampyyreitä. Mira kysyi, onko Emilia aivan varma asiasta, mutta Emilia vaan myönsi ja hoputti Miraa.

Mira epäröi hetken, mutta Emilia tuntui olevan varma asiastaan. Niinpä Mira hypnotisoi Emilian tämän näyttäen nauttivan joka hetkestä...

...ja etsi Emilian kaulavaltimon. Hän puraisi niin hellästi kuin osasi, ja mietti tekikö hän varmasti oikein. Emilia näytti vain hymyilevän onnellisena välittämättä pienestä kivusta, joka tykytti hänen kaulassaan.

Mira päästi irti ja katseli, kun Emilia alkoi muuttua vampyyriksi. Hän muisteli omaa muuttumistaan. Siitä oli niin kauan. Emilia tunsi kehonsa muuttuvan ja kivun väistyvän hiljaa. Hän tunsi kuunvalon kutsuvan häntä. Hän kuuli oravan kiipeävän puun oksalla, ja sen pienen pienet sydämenlyönnit lämpimän turkin alla.

Emilia ja Mira halasivat toisiaan onnellisina. Kaksi erottamatonta siskosta, sama taakka harteillaan. Kumpikin miettien samaa asiaa: Oliko tämä nyt oikein, oliko tämä se mitä halusin?

______________________________________________________________________

Uuu, toinen osa jo samana päivänä. Ei enä kolmatta kyllä jaksa. Huomenna sitten. Ehkä.

Muistakaa lukea seuraava osa, jotta tiedätte, miten Emilialle käy! >:D