Redvilien perhe-elämä jatkuu normaaliin tahtiin, mutta kuinka kauan?

Mira ja Emilia olivat olleet innoissaan, kun olivat kuulleet Kaunialassa olevasta yliopistosta. Mira soitti usein yliopistolle ja kyseli kaikkea, myös stipendeistä, mutta vielä eivät taitopisteet riittäneet. Mira toivoi kovasti saavansa minkä tahansa stipendin, millä keinolla vaan..

Marga-Reetalla tuntui olevan joku ongelma ruoansulatuksensa kanssa. Hän joutui usein ravaamaan vessassa, ja sitä useammin putsaamaan pönttöä. Jos paikallisessa ruoassa ei ole mitään vikaa, voisikohan Marga-Reettaan olla pesiytynyt joku loinen, joka saa vatsan sekaisin..

Harald paiski töitä niin kuin kunnon miehen kuuluukin. Hän sai juuri ylennyksen tuon kovan työn tuloksena ja nyt hän hankkii elantonsa lakimiehenä. Hän oli oikein onnellinen ylennyksestä, kuten kuvasta..krhm..näkyy, sillä hänellä oli omat aavistuksensa vaimonsa huonovointisuudesta.

Tytöt sopeutuivat oikein hyvin uuteen asuinpaikkaansa. Heidän hyvä ystävänsä oli Luciferina (oikealla). Hänen kanssaan saattoi puhua mistä vain ja missä seurassa vain. Naapurin yrmeä setäkin kelpasi juttuun mukaan. Tämä naapurin setä oli viettänyt jo monta vuorokautta putkeen heidän talossaan. Mutta ei Emilia siitä niin paljon häiriintynyt niin kauan kuin setä vaan istuisi nätisti tuolissaan ja puhuisi tyhmiä.

Myös Harald tuli hyvin toimeen naapurin sedän kanssa. Heti kun ensilumea oli pyryttänyt kunnon kerros, hyppelivät isot miehet pihalle ja alkoivat lumisotasille. Harald ei oikein ollut enää yhtä vetreä kuin nuorena, ja hävisikin siksi lumisodan lopulta.

Pikkuhiljaa koko perhe tajusi, että vauvahan se äidin vatsassa turpoaa. Vauvaa odotettiin kiihkeästi, sillä se toisi vaihtelua samaan vanhaan perheeseen, mutta myös vähän pelättiin, miten vauvan tulo vaikuttaisi perheen suhteisiin, ja osaavatko myös nuoret huolehtia vauvasta, jos äiti ja isä on töissä? Emilia yritti kovasti kurkkia äidin vatsan kasvua, sillä hän halusi olla täysillä mukana vauvan kasvattamisessa ja näyttää, että pystyy huolehtimaan itsensä lisäksi myös muista, ja olisi näin ollen valmis yliopisto-elämään.

Mira ja Emilia halusivat viettää aikaansa usein yhdessä. Emilia kartutti luovuuttaan pianoa soittamalla, joka sujuikin jo varsin taidokkaasti, kun taas Mira tanssi, tässä tapauksessa ei voisi ehkä tanssiksi sanoa, musiikin tahdissa ja kannusti Emiliaa, kuten he aina tukivat toisiaan tilanteessa kuin tilanteessa.

Myöhemmin illalla, kun muu perhe oli kuka missäkin, tuli Emilian ystävä käymään. Emilia oli lähtenyt hakemaan kaupasta jäätelöä, joten poikajonkanimeäenmuista vietti aikaansa Miran seurassa. Yhtäkkiä hän käski Miran katsoa häntä syvälle silmiin. Mira ei voinut vastustaa sitä katsetta, se veti kuin magneetti puoleensa. Mira ei edes huomannut kummaa tuonpuoleista hohdetta, jota leijui hänen ympärillään. Pojan silmät olivat niin kauniin punaiset, ettei hän voinut olla tuijottamatta.

Hetken päästä Mira havahtui kipuun, jonka tunsi koko ruumiissaan. Hän vääntelehti tuskissaan, mutta oli rauhallinen, sillä Emilian ystävä tuntui tietävänsä, mitä tekee. Mira tunsi, kuinka veri hänen suonissaan kiehui pois ja väri katosi kasvoilta. Ruumiinlämmöstä tuli tuntematon käsite ja aivan kuin hampaat, varsinkin kulmahampaat olisivat kasvaneet pidemmiksi.

(Huhhuh kun on epäselvä kuva.) Päästessään taas lattialle kaikki kipu oli kadonnut. Myös aamuinen päänsärky sekä ruususta tullut haava kädessä oli mennyttä. Hän ei tuntenut myöskään enää kylmyyttä, jonka oli vielä hetki sitten tuntenut ikkunan ollessa auki. Silti hän tunsi olonsa jotenkin tyhjäksi ja nälkäiseksi.

Poika kertoi, että oli vampyyri, ja purressaan Miraa hän oli "saastuttanut" Mirankin. Poika kertoi, että auringonvalo tappaa, yksi uhri yössä niin pysyy vetreänä ja muita vampyyrien elämän perusasioita. Mira oli innoissaan ja peloissaan. Hän oli aina halunnut olla oikea vampyyri, mutta jossain alitajunnassaan hän heitti hyvästejä auringonvalolle ja valkosipulille.Hän oli pitänyt aina enemän kuutamosta kuin auringosta, mutta haluaisi hän silti nähdä aurinkoakin välillä. Mira oli kuitenkin valmis jättämään auringon ikuisuudeksi, kun kerran sai liittyä Yön lapsiin.

Ennen aamunkoittoa Mira ja Emilia juttelivat vielä yliopistoon menosta. Mira ei uskaltanut mainita mitään vampyyriydestään, eikä ketään sitä huomannut muutenkaan, sillä Mira oli hyvin kalpea luonnostaan. Arvoitus olikin kaikile, että miten Emilia oli niin ruskea ja Mira lähes valkoinen, ja silti he olivat siskoksia, jokseenkin melkeinpä jopa kaksosia, voisinpa väittää.

Yliopisto kuulosti kummankin mielestä oikein hyvältä, joten he sopivat lähtevänsä sinne. Päätöksenteon jälkeen he halasivat toisiaan iloisena. Miralle tuli vieläkin suurempi nälkä, kun hän kuuli Emilian kaulassa virtaavan tuoreen veren, mutta omaan siskoonsa hän ei koskisi. Ei ainakaan vielä. >:)

---------------------------------------------------------------------------------------------------

Kommenttia taas voisi laittaa. Vähän oli sekava juttu tässä jaksossa, mutta kyllä se siitä selkeytyy vielä joskus. Ehkä.