Emilia puhui paljon ystävilleen, että hänellä on haku päällä. Pelastus tuli kuitenkin yllättävän läheltä. Scully oli kutsunut vanhan kaverinsa kylään ja hän halusi esitellä pojan Emilialle. Emilia näki heti, että ulkokuoressa ei ainakaan ollut mitään vikaa. Poika oli kyllä vähän nuori, mutta eiköhän se siitä kasvaisi...

-Tämä tässä on Lalli, Scully aloitti...

Ja heistä tulikin äkkiä pari. Emilia huomasi myös Lallin sisimmän sopivan hänelle täydellisesti. He pitivät samoista asioista ja nauttivat toistensa seurasta. Kampuksella aluksi pilkattiin heidän ikäeroaan, mutta se vaihtui hyvin äkkiä ihailuun, kun ihmiset huomasivat mikä aito rakkaus heidän välillään roihusi.

Ei ehtinyt myöskään monta viikkoa kulua, kun Emilia huomasi kärsivänsä aamupahoinvoinnista. Pian epäilyt vahvistuivat, ja nuoripari huomasi, että heille on vauva tulossa. Se oli ollut vahinko, mutta Emilia ja Lalli olivat jo puhuneet asiasta aiemmin, joten he päättivät pitää lapsen. He olivat hyvin onnellisia ja suunnittelivat ahkerasti tulevaisuutta.

Turhan nopeasti aika kuluikin, ja etuajassa käynnistynyt synnytys säikäytti Emilian eräänä iltana. Onneksi Emilia oli asuntolassa juuri silloin ja paikalla oli paljon auttajia.

Synnytys onnistui hyvin, mutta Emilian yllätykseksi masusta punnersikin kaksi vauvaa. Toisessa oli jotain pientä vikaa pään asennossa, mutta se katoaisi muutamassa päivässä lääkärin mukaan...

Kaksoset saivat nimekseen Angel ja Devil. Angel on tyttö ja Devil poika.

Heti synnytyksestä hieman toivuttuaan Emilia soitti ystävilleen ja perheelle ja kertoi uutiset. Kaikki halusivat nähdä uudet vauvat, mutta Emilian piti vielä kieltää heiltä se ilo. Parin päivän päästä voisi jo päästää ihmisiä vauvojen lähelle, mutta nyt Emilia halusi omia ne vain itselleen ja Lallille, jonka hän kutsui saman tien katsomaan uusia perheenjäseniään.

Illalla muiden mennessä nukkumaan ja Lallin lähdettyä kotiin Mira ja Emilia leikkivät vielä kääryleiden kanssa. He pitivät tilannetta uskomattomana. Koko lapsuuden he olivat unelmoineet tuosta hetkestä, kun jommallakummalla on vauva - nyt niitä oli vieläpä kaksin kappalein! Heidän vanhemmistaan tuli juuri isovanhemmat, ja pienestä Ekenedilichukwusta eno. Elämä muuttui kertaheitolla, ja tytöt miettivätkin taas muuttoa. Emilian pieneen huoneeseen ei mahtunut elämään kolmea ihmistä, ja tytöt olisivat mielellään jo muuttaneet yhteen poikaystäviensä kanssa.

Asukkaat kyllä olivat valmiita auttamaan lasten hoidossa, eivätkä välittäneet kun vaippoja ja tuttipulloja lojui siellä täällä. Vaikka talo oli täynnä ystäviä ja kavereita, aina oli joku jonka kanssa puhua tai tehdä jotain, oli hänen päästävä rauhallisempaan paikkaan kasvattamaan lapsiaan. Heillä oli tarpeeksi säästöjäkin, sillä he olivat alkaneet säästää raskauden alkaessa.

Scullylla olikin jo paikka tiedossa, josta hän sai vähän alennusta. Talo oli juuri sopivankokoinen heille kuudelle, joskin se oli hieman kummallisen muotoinen. Siellä olisi varaa asua opiskeluajan loppuun.

Muutto hoidettiin yhtä nopeasti kuin edellinenkin. Tavaraa oli vähän, joten se onnistui myös vaivattomasti. Talo oli hieman kauempana opistosta kuin edellinen, mutta matka ei kuitenkaan ollut edelleenkään pitkä. Lisäksi Miran ja Emilian paras ystävä asui lähempänä nyt.

Talossa oli kummallisia osia, mutta heille tärkeintä oli, että se pysyi läjässä ja oli turvallinen ja halpa.

Suunnitelmat eivät aivan toimineet ja Lalli ei päässyt muuttamaan taloon, sillä hän opiskeli muualla. Hän lupasi kuitenkin käydä usein ja soittaa joka päivä. Talossa oli muitakin aikuisia, joten Emiliaa ei haitannut vaikka Lalli ei olisikaan joka päivä paikalla. Opiskelujen jälkeen he saisivat ainakin toisensa loppuelämäkseen.

Kun perhe oli asettunut taloksi, tuli ilmi että Mirakin oli raskaana. Tulevat vanhemmat olivat iloisia, vaikka he olivat suunnitelleet vauvaa hankittavaksi vasta opiskelun jälkeen. He toivoivat, että kaksosten syntyminen ei kulkisi suvussa, sillä neljä pientä vauvaa voisi olla jo liikaa.

Emilia oli kutsunut ystävänsä katsomaan vauvoja. Kaikki rakastuivat heti pieniin nappisilmäisiin palleroihin. Illan päätapahtumaksi taisi kuitenkin muodostua Scullyn kosinta. Scully halusi sitoutua täysin Miraan, olivathan he seurustelleet jo pari vuotta ja vauvakin oli tulossa. Scully oli kysynyt Emilialta aiemmin, että kävisikö hänelle kosinta kesken "vauvajuhlien". Emilia antoi luvan ja huokaili onnellisesti koko päivän nähdessään Miran. Hän olisi halunnut kertoa, mutta onnistui kuitenkin pitämään suunsa kiinni.

Mira hämmentyi täysin, mutta suostui heti. Miralle tämä oli iso juttu, sillä hän oli pelännyt, mitä Scully vauvauutisesta tuumaisi. Tämä kuitenkin merkitsi, että Scully haluaisi olla ikuisesti Miran. Nimenomaan ikuisesti, sillä he olivat vampyyripariskunta ja eläisivät ikuisesti. Ja Scully haluaisi jakaa ikuisuuden Miran kanssa.

Mira itki ilon kyyneleitä miehensä olkapäätä vasten ja oli onnellisempi kuin koskaan ennen pienen elämänsä aikana.

Loppuilta meni jutellessa parhaan ystävän Luciferinan ja jonkun laaman kanssa. Heillä oli paljon puhuttavaa, sillä Luciferina oli nähnyt heidät viimeksi Kaunialassa kun tytöt olivat olleet yläasteella. Toki he olivat muuten viestitelleet, mutta ei se ollut sama. Nyt kaikki asiat voitiin puhua uudelleen ja ne olivat kuin uusia. Kuinka paljon parissa vuodessa voikaan tapahtua!

________________________________________________________________________

Asuntolassa tapahtuneen onnettomuuden jälkeen kukin asukas reagoi omalla tavallaan järkytykseen. Emilia oli vaatinut hänet muutettavan vampyyriksi. Kukaan ei ymmärtänyt syytä. Ehkä hän halusi vaan olla jotenkin lähempänä siskoaan, hakea tukea hänestä, joka ei olisi ollut helppoa erilaisten vuorokausirytmien vuoksi. Emilian valvoessa nyt myös öitä, hän tutustui paremmin Scullyyn, Miran vakavasti otettavaan poikaystävään. Ennen he tuskin olivat nähneet toisiaan.

Mira taas yritti jatkaa elämäänsä varastaen sen muilta. Hän kävi usein, joskus jopa kahdesti illan aikana, iskemässä läheisestä baarista jonkun. Hän ei todellakaan kaivannut uutta kumppania itselleen, vaan ilta päätyi aina veren juontiin.

Myös Emilia huomasi pian tarvitsevansa verta elääkseen. Häntä oli aina kuvottanut ajatus toisen ihmisen veren juonnista, kun omakin veri jo ällötti. Lapsena haavan saadessaan hän oli aina vain sulkenut silmänsä ja huutanut kunnes joku tuli piilottamaan veren Paavo Pesusieni-laastarin alle ja puhaltanut hellästi. Mutta pakon edessä oli taivuttava.

Juotuaan verta hän katseli miesparkaa, joka oli muuttumassa vampyyriksi ja pohti, ettei se ollutkaan niin kamalaa. Piti vain puraista pari kertaa veitsenterävillä kulmahampailla, jotta osui kaulavaltimoon, ja imeä verta minkä ehti. Hänet oli täyttänyt lämmin olo, kuin hän ei olisi sillä hetkellä mitään muuta koko maailmasta kaivannutkaan, täydellinen olo.

Emilian täydellinen olo ei vain kauaa kestänyt. Vielä miehen muuttuessa hänen oli juostava vessaan. Hän yritti oksentaa verta pois sisältään. Ajatusten selkiytyessä hän vertasi itseään hyttyseen ja kirosi itsekseen, kun ei saanut oksennettua.

Turhaan yritettyään peruuttaa peruuttamatonta Emilia katsoi itseään peilistä, ja pelästyi, kun ei nähnytkään mitään. Tämäkin vielä, hän ajatteli ja tunnusteli varovasti kulmahampaitaan ja yritti sukia hiuksiansa järjestykseen ilman peilikuvaa.

Emilia muisti taskussaan olevan antivampiriinin. Onneksi sitä jäi vielä, hän ajatteli muistaessaan antaneensa sitä ex-kämppikselleen. Emilia kumosi koko pullollisen kurkkuunsa miettien, ettei kestäisi tämän kaltaista elämää.

Tuskaisen kiemurtelun jälkeen Emilia katsahti peiliin, ja totesi huojentuneena olevansa taas tavallinen ihminen. Hän mietti, ettei kalpeus kuitenkaan olisi häntä pukenut. Aurinko alkoi nousta ja Emilia oli iloinen siitäkin, ettei hänen tarvinnut kokea auringonvalossa kärventymistä, joka häntä olisi vampyyrina odottanut.

Toisaalla taas erään vampyyrin pääsi aurinko yllättämään. Mira oli juuri palannut yölliseltä retkeltään ilman saalista nälkäisenä. Hän oli päättänyt vielä syödä vähän edes jotain, tai muuten nukkumisesta ei tulisi yhtään mitään. Mira tunsi olonsa hieman heikoksi, mutta mietti ehtivänsä ottaa pari keksiä mukaan.

Toisin kävi. Ennen kuin Mira tajusikaan, hän makasi lattialla tajuttomana ja pian sen jälkeen polttava aamu-aurinko jätti Mirasta jälkeensä vain kasan tuhkaa. Scully oli tullut katsomaan keittiöön, mikä siellä kolahti, mutta vastassa oli vain kasa tuhkaa - ja viikatemies. Poika meni aivan paniikkiin nähdessään tuhkan seassa Miran kaulakorun. Eihän tämä voinut olla totta. Scully päätti rohkaista mielensä ja yrittää puhua kaapupää ympäri, jotta Mira saisi vielä mahdollisuuden.

Kauppoja hierottiin pitkään ja hartaasti. Scullyn piti selittää, miksi Miran pitäisi saada toinen mahdollisuus. Viikatemies yritti saada jotain vastalahjaksi, mutta Scully ei halunnut luvata mitään, viikatemiehestä kun ei ikinä tiennyt.

Scully ei antanut periksi, ja viikatemiehelle tuli jo kiire muiden kuolevien odotellessa. Hän päätti antaa vielä yhden mahdollisuuden, mutta muistutti, ettei toista tulisi. Scully katsoi viikatemiehen nostaessa Miran velttoa sielua tuhkakasasta ja oli onnellisempi kuin koskaan.

Mira sai taas ruumiinsa ja sielunsa yhteen ja nousi varovaisesti ylös. Hänen jokaista lihastaan särki ja hän mietti, mitä oli tapahtunut, miksi hän makasi lattialla ja mistä tuhka oli peräisin, hän vannoi, ettei se ollut siinä hänen tullessaan keittiöön.

Kääntyessään ympäri Miraa odotti viikatemies - ja Scully. Hetkessä hän tajusi mitä oli tapahtunut ja hyppäsi suoraan viikatemiehen läpi poikaystävänsä syliin. He halasivat pitkään ja olivat sanattomia. Scully muodosti huulillaan äänettömästi sanan `kiitos` viikatemiehelle, joka poistui paikalta tuhahdellen, mutta pienen pieni hymy synkillä kasvoillaan.

Elämä jatkui rauhallisesti näiden tapahtumien jälkeen. Mira ja Emilia olivat jutelleet yhdessä ja päätyneet siihen, että elämä on lyhyt. Varsinkin Emilia mietti jo innoissaan olevansa valmis hankkimaan jälkikasvua, miksi sitä turhaan odottaisi ja lykkäisi eteenpäin? Nyt häneltä puuttuikin enää mies. Parin illan seuralaista Joelia hän ei varmasti huolisi. Joel oli liian itsekäs ja menossa aina jonnekin. Katsellessaan Miran ja Scullyn yhteiseloa hän oli varma, että löytäisi itselleen vielä joskus samanlaisen miehen, sen oikean.

____________________________________________________________________________

Eräänä iltana pidettiin perinteinen viikottainen kokous, jossa kaikki kertoivat kuulumisiaan ja mietittiin yhteisiä asioita. Kokouksen ollessa lopuillaan, Emilia ilmoitti, että hän ja Mira aikovat muuttaa pois. Kysymykset sinkoilivat ilmassa, mutta Emilia sanoi vain, että heidän tilanteensa vaatii nyt erilaista asumismuotoa.

Muutto hoidettiin jo seuraavana aamuna. He muuttivat asuntolaan, jossa on paljon väkeä ympärillä. Mira ja Emilia sai kumpikin oman pienen huoneen, jonka kumpikin sisusti parhaansa mukaan ahtaen pieneen tilaan kaiken tarvitsemansa.

Tytöt toivat mukanaan myös upean pokeripöydän, johon riitti aina jonoa. Nopeasti talon asukkaat myös tutustuivat uusiin tulokkaisiin ja kaikkien kanssa oltiin vähintään kavereita.

Mira tosin huomasi vain nälkänsä yltyvän kuullessaan niin monien herkullisten verisuonten tykyttävän asukkaiden ruumiissa. Iltapala hoitui aina väijymällä vessassa, aina sinne tuli joku keskellä yötä piikittämään itseään, oksentamaan tai jotkut jopa ihan vain oli hätä yllättänyt keskellä yötä.

Emilia oli myös löytänyt hyvän harrastuksen, jolla hän tienasi vähän rahaa itselleen, ottamalla käyttöön käytävässä kauan käyttämättömänä lojuneen kampaajantuolin. Hän ei ihmetellyt yhtään asiakkaansa kalpeutta ollessaan työn touhussa. Emilia luuli Miran parantuneen ja lopettaneen kokonaan verenjuonnin ja muiden tartuttamisen. Sisimmässään hän tiesi, ettei se ollut mahdollista, Mira olisi jo kuollut muuten, mutta hän uskotteli itselleen aivan toista.

Mira janosi verta niin paljon, että hänen oli välillä noustava kesken päivääkin juomaan hänen elämän eliksiiriään. Välillä sopivia uhreja oli vain Emilian lähettyvillä, mutta Mira hyökkäsi vasta kun Emilia käänsi päänsä. Hän oli oppinut salaamaan toimintansa todella hyvin, vaikka se oikeastaan hävetti Miraa, sillä hänen ja Emilian välillä ei ollut ikinä ennen ollut mitään salaisuuksia.

Yhä useammat talon asukkaista kuuluivat jo yön lapsiin, ja he janosivat myös ravintoa itselleen. Talossa oli jo monta vampirismin levittäjää. Olisi vain ajan kysymys, koska vampirismi leviäisi epidemiaksi asti kampuksella ja sitä kautta Kaunialaan.

Vampyyriyhdyskunnalla oli vain pieni ongelma päivänvalon kanssa. Niinpä auringossa kärventyvien nuorten oli jäätävä kotiin ja luennoilla kävi hyvin vähän ihmisiä.

Emilian epäilykset heräsivät vasta, kun hän todella tajusi olevansa vampyyrien ympäröimä. Kun hän meni suihkuun, hän näki ympärillään vain kalpeita kasvoja..

Kun hän teki läksyjä, hänen vieressään jutteli ja söi kalpean ihon peittämiä hirviöitä, jotka piiloutuivat varjoihin auringon tullessa sisään ikkunoista..

Kaikki vieraat, jotka sattuivat kulkemaan talon ohi pimeällä, jäivät vampyyrien uhreiksi. Talosta liikkui hurjia huhuja, eikä turhaan. Selviytyneet muuttivat pois ja uusia tietämättömiä tai uhkarohkeita muutti taloon, jonka asunnot olivat halpoja kuin mitkä.

Talon sisällä vallitsi kuitenkin melko rauhallinen tunnelma. Vampyyrit olivat ystäviä toisilleen ja elivät normaalia elämää. He tiesivät myös, että Emiliaan ei kosketa, tapahtui mitä tahansa.

 Mira ja Scully viettivät aikaansa yhdessä yhä enemmän ja he viihtyivät muiden vampyyrien seurassa paremmin kuin tavallisten ihmisten seurassa.

Talossa oli valitettavasti vampyyrien myötä yksi aikapommi. Ollessaan liian kauan auringossa he kärventyivät ja kuolivat, mutta joskus harvoin he myös syttyivät tuleen. Vampyyriparatiisissa eloa ei kestänyt kauan, kun eräs yksinkertainen poika syttyi tuleen, ja juoksi sisälle hakemaan apua, jolloin talo syttyi liekkeihin.

Hyvin pian paikalle juoksi väkeä, mutta liian myöhään, nuori vampyyripoika oli jo viikatemiehen oma.

Onnettomuus ei loppunut vielä siihen, sillä poika oli saanut sytytettyä myös ruokalähetin tuleen, joka nyt muiden kirkuessa paniikissa, varmana kuolemastaan sätki maassa.

Tulen levitessä taloon Mira haki palosammuttimen ja epätoivoinen ilme kasvoillaan yritti sammuttaa lieskoja Emilian kutsuessa palokuntaa viereisessä huoneessa.

Viikatemiehellä oli hommia kun vampyyrejä paloi tuhkaksi ripeään tahtiin. Emiliakin ehti jo syttyä tuleen, mutta onneksi hän ei ollut vampyyri, ja paloi huonosti. :)

Emilia järkyttyi pahasti. Hänelle oli jo shokki nähdä kavereiden kuolevan silmien edessä, mutta omien varpaiden sauhutessa hän oli vähällä pyörtyä järkytyksestä. Tämä kaikki oli hänelle liikaa. "Tämänkö takia muutimme rauhallisempaan paikkaan ihmisten lähelle", hän mietti itku kurkussa.

Scully riensi Miran luokse lohduttamaan tätä heti kuultuaan tapahtuneesta. Miran oli helpottavaa itkeä luottamansa miehen olkapäätä vasten, vaikka häntä yleensä hävetti itkeä muiden nähdessä.

Emilia-raukan poikaystävä oli juuri kotonaan käymässä Kaunialassa, joten Emilia tyytyi purkamaan tuskaansa juttelemalla ohi kävelevälle pingviinille.

Scully päätti jäädä yöksi, jotta Miran olisi helpompi nukkua. He menivät keittiöön ja puhuivat monta tuntia kaikesta maan ja taivaan välillä saadakseen ajatukset pois kauheista asioista.

Aamuyöstä Emilia tuli keittiöön ja sanoi, että oli vähän ajatellut. "Tee minusta vampyyri." Hän sanoi. Miralla loksahti suu auki. Emilia oli aina vihannut vampyyreitä. Mira kysyi, onko Emilia aivan varma asiasta, mutta Emilia vaan myönsi ja hoputti Miraa.

Mira epäröi hetken, mutta Emilia tuntui olevan varma asiastaan. Niinpä Mira hypnotisoi Emilian tämän näyttäen nauttivan joka hetkestä...

...ja etsi Emilian kaulavaltimon. Hän puraisi niin hellästi kuin osasi, ja mietti tekikö hän varmasti oikein. Emilia näytti vain hymyilevän onnellisena välittämättä pienestä kivusta, joka tykytti hänen kaulassaan.

Mira päästi irti ja katseli, kun Emilia alkoi muuttua vampyyriksi. Hän muisteli omaa muuttumistaan. Siitä oli niin kauan. Emilia tunsi kehonsa muuttuvan ja kivun väistyvän hiljaa. Hän tunsi kuunvalon kutsuvan häntä. Hän kuuli oravan kiipeävän puun oksalla, ja sen pienen pienet sydämenlyönnit lämpimän turkin alla.

Emilia ja Mira halasivat toisiaan onnellisina. Kaksi erottamatonta siskosta, sama taakka harteillaan. Kumpikin miettien samaa asiaa: Oliko tämä nyt oikein, oliko tämä se mitä halusin?

______________________________________________________________________

Uuu, toinen osa jo samana päivänä. Ei enä kolmatta kyllä jaksa. Huomenna sitten. Ehkä.

Muistakaa lukea seuraava osa, jotta tiedätte, miten Emilialle käy! >:D

Emilia alkoi kyllästyä pelkkään pänttäämiseen. Hän halusi itselleen poikaystävän, joka tuntui olevan pakollinen hankinta, jos halusi olla vähänkään suosittu. Sinkuista vain leviteltiin juoruja ja mietittiin miksei seurustelu maita. Emilia ei oikein osannut lähteä vain kaupungille iskemään ensimmäistä vastaantulevaa, vaan hän luotti mielummin paikallisen ennustajaeukon kuuluisaan treffipalveluun. Se tulisi olemaan kallista, mutta varmasti sen arvoista.

Ennustaja seisoikin pihalla yllättävän äkkiä, niin nopeasti hän oli ilmestynyt, ettei Emilia ehtinyt yöpaitaansa vaihtaa. Emilia esitti asiansa varovaisesti, mutta eukko ymmärsi asian jo ennen kuin Emilia oli saanut lauseensa loppuun. Eukko oli aivan varma, että löytäisi Emilialle oman mussukan- kunhan rahaa saisi tarpeeksi.

Ennustaja hieroi hohtavaa kristallipalloaan keskittyneen näköisenä. Emilia odotti jännityksellä mitä sieltä tulisi. Kenties se komea kassapoika keskustan vaatekaupasta, tai ehkä ihkaoikea prinssi?

Taivaalta tippui alas tämännäköinen herra. Emilia oli järkyttynyt, sillä poika ja hänen nenänsä ei vastannut hänen miesihannettaan. Poika saikin lähtöpassit jo ennen tutustumista. Emilia päätti koittaa vielä toisen kerran, jospa sitten vaikka onnistaisi.

Ennen sitä ennustaja kertoi Emilialle aistinneensa vampyyreja talossa. Hän kertoi, että monet hänen ennustajasisaristaan olivat joutuneet vampyyrien uhreiksi. Eukko lahjoitti Emilialle pullollisen vastalääkettä, jolla vampirismi saataisiin kumottua. "Muutama tippa kahvikupposeen, ja ystäväsi pelastuvat. Tee se ennen kun vampyyrin nälkä yltyy sietämättömäksi ja kaikki talon asukit joutuvat sen uhreiksi!" Eukko kuiski kuin olisi jättänyt lääkkeensä ottamatta. Emilia otti pullon vastaan ja mietti mahdollisuuksiaan.

Toisaalla talossa Linda oli huomannut myös tarvitsevansa seuraa itselleen päästäkseen suosituimpien tyttöjen porukkaan. Hän päätti mennä siitä mistä aita on matalin ja nappasi itselleen oman kämpän komeimman miehen, Manun. Lindalla ei ollut vaikeuksia saada Manua itselleen, olihan hän kaunis ja hoikka, joka pojan unelma.

Illan jo hämärtyessä Emilia hiippaili pihalle etsimään onneaan ennustajan kautta. Ennustaja halusi taas rahaa hirvittävän paljon, mutta Emilia käytti yhteisiä rahoja, joita oli varsin runsaasti.

Tällä kertaa paikalle ilmestyi joku paikallinen Batman. Tummaihoinen kaveri kummassa asussa. "Ainakaan nenän muodoissa ei ole vikaa" Emilia mietti ja päätti tyytyä tähän kunnes löytäisi sen oikean. Ei kannata nirsoilla liikaa tai jää ilman, hän ajatteli.

Talossa Linda ja Manu olivat kuherrelleet koko päivän. Linda halusi tehdä selväksi myös Miralle, ettei tämä ollut ainoa seurusteleva nainen talossa. Niinpä pariskunta kokikin ensimmäisen kunnon suudelmansa "sattumalta" Miran huoneessa, jossa yön lapsi juuri heräilikin pimeän laskeutuessa.

Manun mentyä syömään Mira kysyi Lindalta seurusteleeko hän nyt Manun kanssa, Lindan vastatessa myöntävästi ja hihittäessä typerän kuuloisesti, Mira nauroi makeasti. Tuon läpinäkyvämpää rakkautta saa kyllä hakea!

Päästyään alakertaan Mira meni heti soittamaan Scullylle. Hän oli kuullut Lindalta, että Emilialla oli jotain juttua jonkun tuntemattoman pojan kanssa, eikä Mira aikonut viettää koko yötä katsellessa Lindan ja Manun kiehnäämistä.

Kävellessään ulos mennäkseen Scullya vastaan, Miraa vastaan käveli outo nainen. Hän oli tulossa ilmeisesti heille myymään jotain turhaa. Mira muisti, ettei ollut syönyt pariin päivään ja se alkoi tuntua jo lihaksissa. Hänen oli joka tapauksessa saatava syötävää tänä yönä, ellei hän halunnut näyttää seuraavana iltana luurangolta luiden näkyessä nahan alta, joten miksipäs ei nyt tilaisuuden tullen haukkaisi vähän jotain?

Lindan postipaketti oli tullut juuri yölähetyksenä. Hän ei ollut ehtinyt kyllä allekirjoittaa papereita, kun lähetti oli kadonnut jonnekin...

Linda oli ollut sitä mieltä, että hänestä täytyy tulla kaunein koko kampuksella, joten hän tilasi laitteen, joka tekisi sen napin painalluksella. HÄn sääti nappulat ja asetti kasvonsa eräänlaista tyynyä vasten, jossa oli sähkövirta...

...ja tässä lopputulos. Hän ei ollut mikään tekniikan ihmelapsi. Epätoivo ja paniikki täytti Lindan, mutta hänen oli yritettävä uudestaan, jotta onnistuisi.

Kolmaskymmenesseitsemäs kerta toden sanoo. Lindasta kehkeytyi aikamoinen Barbie botox-huulineen. Nyt hän tunsi, että hänen elämällään on tarkoitus!

Samaan aikaan muutaman metrin päässä joku toinenkin koki onnen hetkiä. Emilia ja hänen poikaystävänsä, Joel, jakoivat ensisuudelman. Toisaalta Joelille se ei ollut ensimmäinen, mutta kuitenkin. Emilia alkoi ihastua Joeliin, vaikkei siitä varmasti hänen elämänkumppaniaan pidemmäksi aikaa tulisi. He molemmat tiesivät sen.

Vain vähän sen jälkeen samassa paikassa toinen pari löysi toisensa, ei tosin ensimmäistä kertaa. Scully oli vihdoin saapunut paikalle ja Mira oli aivan onnessaan. Tämä ei ollut enää pelkkä ihastus, vaan aitoa rakkautta..

..joka johti tähän.

Scullyn ja Joelin lähdettyä Emilia ja Mira juttelivat ja arvostelivat poikaystäviään tyynysodan lomassa ja olivat onnellisempia kuin koskaan ennen. Emilian taskussa kuitenkin poltteli antivampiriini, joka käski hänen juottaa sitä siskolleen, mutta Emilia ei halunnut riistää siskonsa onnea, ei ainakaan vielä..

Seuraavana päivänä perheen äiti, Marga-Reetta tuli käymään ja katsomaan millaisia kämppiksiä tytöillä oli ja oliko heillä kaikki hyvin. Hän tutustui innolla talon asukkaisiin ja kyseli kuulumisia kuin kaikki olisivat olleet hänen omia lapsiaan.

Tietysti ne oikeat omat lapset ovat tärkeimpiä kaikista, ja nähdessään Emilain ja Miran Marga-Reetan silmät ihan kostuivat. Oli hienoa nähdä omien pienten lastensa selviytyvän itsenäisesti elämässä.

Seuraavana aamuna ovesta käveli sisään Sakari, joka oli löytänyt Lindan muodonmuutoslaitteen, mutta myös jotain muutakin ilmeisesti, kun niin kalpeana oli.

Emilia tuli heti katsomaan ja tenttaamaan Sakarilta, mitä oli tapahtunut. Hän tiesi tasan, mikä Sakarista oli tullut ja juotti hänelle antivampiriinia. Sakari vain mumisi, että hän muistaa tavanneensa viime yönä baarissa Miran, joka alkoi flirttailla hänelle ja he päätyivät vessaan. Aamulla hän heräsi samasta vessasta ja hipsi kotiin. Emilia oli raivoissaan, miten Mira voi tehdä tämän omalle kämppikselleen ja ennen kaikkea sisarukselleen!

Emilia juoksi ylös ja herätti Miran. Hän huusi siskolleen ja kysyi, oliko Sakarin tarina totta. Mira myönsi puraisseensa Sakaria, mutta hän puolustautui kertomalla, että hän ja Sakari olivat kumpikin juoneet. Mira ei ollut myöskään saanut taas muutamaan päivään syödäkseen ja häntä ärsytti ystävien kysymykset hänen yhtäkkisestä laihtumisestaan. Emilia antoi vielä tämän kerran anteeksi, sillä antivampiriini korjasi tapahtuneen, mutta seuraavalla kerralla hän lupasi juottaa Miralle antivampiriinia, tai jos tapahtumat niin vaatisi, hän lähettäisi vampyyrinmetsästäjät Miran perään.

Emilia ei tarkoittanut sitä tosissaan, mutta hän osoitti näin, että oli tosissaan. Ja se toimi, Mira oli aivan kauhuissaan.

--------------------------------------------------------------------------

Näin, tuumasta toimeen, ja yksi jakso taas valmiina. Seuraavakin taitaa tulla valmiiksi ihan juuri. Nyt täytyy vähän kiriä, että saa tarinan ajan tasalle. :)

Tytöt olivat vuokranneet itselleen komean talon. Heidän kanssaan asui tosin neljä muuta opiskelijaa, jotka maksoivat vuokrasta osansa. Kaikilla oli silti opeteltavaa, sillä kotityöt eivät hoituneet enää itsestään. Isolla porukalla heillä olisi varmasti helpompaa opetella elämään ilman vanhempia, ja varsinkin Mira ja Emilia saisivat toisistaan tukea aluksi, kun suurin osa oli vieraita toisilleen.

Tontilla oli myös pieni pelto. Nuoret päättivät kasvattaa siinä jotain ruokaa, jotta ruokakuluissa säästettäisiin. Talossa asuivat Miran ja Emilian lisäksi yksi tyttö, Linda, sekä kolme poikaa, vasemmalta katsottuna Sakari, Manu ja Benjy. He vaikuttivat ihan mukavilta, vaikka Lindassa oli pientä pissiksen vikaa.

Emilia päätti valita pääaineensa äkkiä, jotta saisi keskittyä siihen täysillä. Hän valitsi teatterin haaveillen laulajan urasta. Hän ei ollut aivan varma valinnassaan, mutta muistutti itseeän siitä, että sen voisi vaihtaa myöhemmin, jos alkaisi tympiä.

Muut olivat uteliaita Mirasta, sillä he eivät olleet nähneet häntä vielä. Uteliaisuus vaivasi varsinkin Lindaa, mutta hän ei uskaltanut kurkistaa Miran kummalliseen nukkumapaikkaan, arkkuun. Niimpä hän katsoi Manua pyytävästi. Manu ei voinut vastustaa kauniin naisen avunpyyntöä, ja suostui tarkistamaan kämppiksen naamataulun.

Manu käveli arkun luo ja puisteli päätään ihmetellen kämppiksen sänkyvalintaa. Hän raotti varovasti painavaa arkun kantta ja oli iloinen siitä, että oli käynyt kuntosalilla. Muuten hän olisi näyttänyt idiootilta Lindan silmissä yrittäessään arkun kantta auki.

Samalla hetkellä kun päivänvalo tulvi arkkuun sisään, Mira ponkaisi istualleen ja kiljaisi hämmästyneenä. Manu pelästyi kalpeaa tyttöä, joka yhtäkkiä vain ilmestyi arkun pohjalta hänen naamansa eteen. Manu lähti huoneesta äkkiä pyydellen anteeksi ja kyselemättä enempää. Hän oli näkevinään tytön suussa erityisen pitkät kulmahampaat, mutta syytti harhasta väsymystä. Eihän vampyyreita edes ole olemassa, hän vakuutteli itselleen ja katui kurkisteluaan.

Porukan maailmanpelastaja oli Benjy. Hän opiskeli luonnontieteitä yliopistossa, eikä malttanut olla puhumatta maapallon ongelmista edes kotonaan. Muut eivät oikein jaksaneet kuunnella, ja pyrkivätkin syömään joskus muulloin kuin Benjy, sillä muuten oli luvassa luento saastuneesta Itämerestä.

Emilia saapui kotiin ensimmäiseltä luennoltaan, joka oli ollut hauskempi kuin Emilia oli aluksi kuvitellut. Hän oli tutustunut jo moniin ihmisiin. Yksi juoksi hänen perässään kotiovelle saakka, mutta Emilia jätti hänet sinne täysin huomiotta. Hänet olisi voinut pyytää sisään kahville, jos hänellä olisi ollut vaatteet päällä, mutta ne olivat unohtuneet jonnekin.

Emilia lähti vielä illalla katsomaan kauppojen tarjontaa, jotta nuoret saisivat kunnon vaatteet itselleen. Kaikille oli tullut kummallinen kasvupyrähdys juuri ennen yliopistoon saapumista, ja heillä oli vanhempien vanhoja vaatteita päällään. Emilia pelastaisi kaikkien päivän tuodessaan uusia vaatteita mukanaan.

Emilia ei tiennyt vielä kämppistensä vaatetyylejä, joten hän osti paljon erilaisia vaatteita. Hänellä meni siihen tosin lähes kaikki äidin opiskelua antamat rahat, mutta ei tyylittömänä voinut opiskella. Lähistöllä ei kulkenut paljon ihmisiä, joten Emilia ehti tutustua vain kassan takana olevaan poikaan, joka puhui kummia. Hänestä ei todellakaan tulisi poikaystävää, Emilia mietti.

Emilia saapui kotiin illalla. Kaikki huusivat jo ovella innosta ja varaili vaatteita itselleen. Uusien vaatteiden myötä olisi helppoa aloittaa uusi elämä ja hankkia uusia tuttavia. Ainakin helpompi kuin äidin vanhoissa vaatteissa.

Myös Mira heräsi huutoihin ja meni viimeinkin tervehtimään uusia kämppiksiään. Hän oli hieman jäljessä kaikesta ja olikin siitä vähän murheissaan. Hänen pitäisi valita pääaine ja tutustua kämppiksiin yön aikana. Hän toivoi, että he valvoisivat pitkään,eivätkä haluaisi aikaisin nukkumaan.

Mira lähti samantien ulos, sillä hänellä oli hirveä nälkä. Hänen ei täytynyt lähteä omaa pihaa kauemmas, kun paikalle käveli komein poika, minkä hän oli ikinä nähnyt. Poika katsoi Miraa myös kuin Mira olisi ollut epätodellinen harha, joka haihtuisi pois hetkenä minä hyvänsä. Mira ei kuitenkaan haihtunut, eikä poikakaan, vaan hän sanoi nimekseen Scully.

He eivät kauaa ehtineet jutella- mutta puhelinnumerot vaihtuivat- sillä Scullylla oli kiire luennolle. Mira unohti hurmoksessaan aterioida, ja mietti pyydystäessään tulikärpäsiä, kehtaisiko hän purra jotain kämppistään heti ensimmäisenä iltana, vai kestäisikö hän seuraavan päivän armottoman heikotuksen ja päänsäryn, jos hän ei saisi ollenkaan verta sinä yönä.

Miran mentyä sisälle nälissään, siellä odottikin jo Emilia tyynyn kanssa. He aloittivat tyynysodan ja pitivät hauskaa myöhäiseen yöhön asti jutellen uusista kämppiksistä.

Vastaavasti keittiössä uuden ulkomuodon saaneet Linda ja Manu juttelivat kaksosista tehdessään iltapalaa. Kaikki olivat loppujen lopuksi tyytyväisiä toisiinsa, joskin Linda tunsi itsensä vähän ulkopuoliseksi kahden muun tytön ollessa jo valmiiksi ystävyksiä, mutta hän paikkasi tämän tunteen taidokkaasti flirttailemalla kaikille pojille Miran ja Emiliankin puolesta.

Muiden mennessä nukkumaan Mira alkoi opiskelemaan. Hän ei voinut käydä päivisin luennoilla, joten lopputyö oli ainakin pakko saada valmiiksi. Se oli kuitenkin varsin helppoa, kun koko ympäröivä maailma tuntui pidättävän hengitystään; Mira pystyi keskittymään kerrankin täysillä.

Puolen tunnin päästä tämä täydellinen hiljaisuus kuitenkin keskeytyi. Ovella oli joku, ja Mira hipsi katsomaan. Oven takana odotti Scully, joka oli tullut takaisin luennon jälkeen. Hän selitti nähneensä valoa ikkunassa ja toivoi Miran olevan hereillä.

He halasivat toisiaan pikaisesti, mutta tiesivät jo silloin, että heidät oli tarkoitettu yhteen, ainakin yliopiston ajaksi, ehkä jopa loppuelämäksi. Mira kutsui Scullyn sisään saman tien, vaikkeivät he vielä tunteneetkaan kovin hyvin. Heillähän olisi koko yö aikaa tutustua.

Kahvikupposten jälkeen olikin jo ensisuudelman aika. Mira ei olisi ikinä uskonut rakastuvansa näin nopeasti ja vielä heti ensimmäisenä iltana yliopistossa.

Scully oli suudelman aikana huomannut Miran olevan vampyyri. Mira hämmästyi kuullessaan, että Scully halusi ehdottomasti myös vampyyriksi, mikäli Mira olisi valmis seurusteluun. Mira oli riemuissaan seurustelupyynnöstä, ja siinä sivussa iltapalasta, jonka sai sittenkin.

Scully tunsi olonsa aluksi vähän huteraksi menetettyään paljon verta, mutta luotti Miraan tämän sanoessa, että se menisi pian ohi.

Hetkessä Scully vääntelehtikin ilmassa tuskissaan. Vampyyriksi muuttuminen sattui. Mira muisti sen hyvin. Mutta ikuinen elämä oli sen arvoista. Varsinkin ikuinen elämä Scullyn kanssa.

Scully muuttui vampyyriksi ja kivut loppuivat. Hän oli liittynyt yön lapsiin. Miran ja Scullyn välinen ihastus vaihtui hetkessä rakkaudeksi. Kumpikin lähti nukkumaan auringonvaloa piiloon odottaen seuraavaa yötä, jolloin he voisivat taas tavata toisensa.

Aamulla kaikki tiesivät sen, että Miralla oli ollut yöllä vieraita. Linda oli aivan varma, että oli nähnyt vampyyrin. Benjy ei uskonut Lindaa alkuunkaan ja Emiliakin vakuutteli tuntevansa siskonsa.

"Mut ku sil oli näääin isot hampaat, mä näin sen, ihan varmastii!" Linda kimitti, mutta uskoi lopulta, että oli nähnyt unta.

Tomaatit kasvoivat hyvää vauhtia, joskin hieman rikkaruohojen peitossa. Lindan lempipuuhaa koulua ennen oli pyllistellä kasvimaalla alusvaatteissa ja tervehtiä koulumatkalla olevia poikia. Emilialle jäi kuitenkin kitkeminen, sillä Lindalla meni kaikki aika flirttailuun.

Myöhemmin Linda meni vielä kyselemään Sakarilta vampyyreista, sillä hän oli fiksuin talossa asuvista nuorista. Linda uskoi vieläkin teoriaansa miran vampyyriydestä, mutta hyvin pian kuulustelu muuttui flirttailuksi ja asia unohtui.

Emilialla alkoi mennä hermot Lindan kanssa, ja hän kuvittelikin aina hihitellen itsekseen, miten käskisi Miran purra Lindaa, ja kaunokaisesta tulisi kaamea hirviö..

_____________________________________________________________

En ole pitkään aikaan kirjoitellut, ja nyt tuli sitten semmonen fiilis, että jaksais. Tässä nyt sitten hieman pitempi juttu sen kunniaks. :)