Miralla oli tuskaisa kotiinpaluu. Vaikka syysaurinko paistoikin taivaalta vähän heikommin kun kesällä, ehti hänen kehonsa palaa koulupäivän aikana. Miran hypellessä ulos bussista hän sauhui ja yritti suojautua auringolta kunnes olisi turvallisesti taas neljän seinän sisällä.

Miran juostessa kodikkaaseen arkkuunsa turvaan, keittiössä tapahtui jotain aivan muuta. Viimeisillään oleva äiti oli tekemässä ruokaa perheelle, kunnes upeat keitokset roihahtivat liekkeihin yhtäkkiä. Äiti ei osannut muuta kun seistä paikoillaan ja huutaa Haraldia apuun. Hän pelkäsi keskenmenoa ja yritti ajatella selkeästi ja rauhallisesti, kunnes palovaroitin alkoi huutamaan katonrajassa, jolloin äiti tiesi avun tulevan paikalle hetken päästä.

Ruma mies palomiehenasussa ilmaantuikin paikalle äkkiä. Samalla Marga-Reetan vatsa pompsahti viimeisen kerran ja synnytys alkoi kesken tulipalon. Hän mietti hädissään mitäköhän tästäkin tulisi, mutta synnytystä ei voinut estää. Se tapahtuisi nyt.

Harald mönki jostain paikalle katsomaan synnytystä. Hän ei suostunut koskemaan kiljuvaan äitiin, mutta auttoi sanallisesti parhaansa mukaan. Ruma palomies jämähti myös paikoillensa katselemaan. Marga-Reetta osasi jo hommansa, olihan vauva jo kolmas ja edelliset olivat sentään olleet kaksoset.

Lopulta äidin sylissä olikin kaunis vauva. Vauva nimettiin Ekenedilichukwuksi Haraldin afrikkalaisen isoisoisän mukaan. Ekenedilichukwu peri isänsä -krhöm -kauniit silmät. Toivokaamme, että muu tulisi äidin puolelta.

Naapurin poika ja ruma palomies onnittelivat myös uudesta pienokaisesta. Sen jälkeen he sanoivat, että olisi aika jatkaa matkaa. Marga-Reetta kiitti heitä avusta ja antoi kunnon juomarahat palomiehelle, joka oli juuri pelastanut hänen vauvansa.

Vähän myöhemmin myös Emilia ja Mira kömpivät katsomaan uutta pikkuveljeään. Vauva näytti hieman vierastavan Miraa, mutta Emiliasta hän piti heti. Emilia lupasikin Ekenedilichukwulle, että pitäisi tästä hyvää huolta, ainakin niin kauan kun hän vielä asui kotona.

Mira oli käynyt taas lenkkipolulla pienellä iltapalalla. Siskosten viimeinen viikonloppu kotona oli alkanut ja he tanssivat kahdestaan olohuoneessa ja miettivät yliopistoa jo innoissaan. He olivat aivan varmoja siitä, että he löytäisivät opiskeluaikanaan poikaystävät itselleen, ja mistä sen tietäisi jos vaikka löytyisi kelvolliset sulhotkin viettämään loppuelämää heidän kanssaan.

Perheen palleroinen oppi hyvin pian luottamaan myös Miraan, vaikka hänestä aisti pahuutta. Mira oli kuitenkin luonteeltaan ja sisimmiltään hyvä ja pystyi hillitsemään itsensä, vaikka kuulikin vauvan kaulalta ihanan, tuoreen veren rauhallisen sykähtelyn pienen pienissä suonissa..